torstai 29. maaliskuuta 2012

Matka on alkanut.

Siitä lähtien kun maistoin ensi kerran viinaa 17-vuotiaana, olen ollut aika rankka jätkä. Kunnon juoppo. Aluksi join viinaa, sitten tykästyin viineihin , koska niistä ei tullut niin hulluun känniin heti. Ensimmäinen vakkariviinini oli St.Elmo's Village. Semmosen ostin aina viikonloppuisin koulupäivän jälkeen. Sitten tuli Magyar Feher Bor, eli tuttavallisemmin MAGIS! Niitä meni muutama illassa helposti, koska se maistui niin pahalta että oli pakko juoda nopeasti lisää että se alkaisi maistumaan hyvältä. Niin kävikin joka kerta ja hupsista vaan, magikset olivat loppu. En juonut muuten noihin aikoihin ikinä bisseä. En tiedä miksi. Nykyään se on periaatteessa ainoa alkoholijuoma mitä juon. Ellen täysin sekaisin ole. Mikä onkin eri asia. Silloinhan sitä laittaa suuhunsa mitä vaan.

Vuodet vierivät ohi ja join kuin sieni, mutta eipä nuo nyt niin mielenkiintoisia tarinoita olisi, ellen olisi kokenut noin 23 vuoden iässä jotakin niinkin ikävää asiaa kuin viinakramppi. Kuumotti aika paljon, kun en tiennyt mitä tapahtuu. Koko elimistöni meni lukkoon , enkä paljoa muista siitä ajasta , muistan vaan että en tunne enää itseäni fyysisesti ja alkaa tajunta menemään täysin pimeäksi. Tajusin että nyt on hommat päin vittua ja pyysin ystävääni Him äijää soittamaan ambulanssin. Tai sanoin oikeastaan jotenkin että "nyt vittu 112, mä kuolen varmaan kohta". Him äijä soitti ambulanssin. En tiedä mitä tapahtui, mutta ovelle tulikin palokunta. Kuulemma siis, minähän olin aika sekaisin. Makasin alasti kotonani lattialla. Him äijä yritti uudestaan ja tulihan sieltä se ambulanssikin. Ne ei suostuneet tekemään mitään ennen kuin laitan housut jalkaan, joten pistin jotkut lökärit jalkaan ja siinä oli jo olokin hieman rauhoittunut muutenkin. Ambulanssimiehet tekivät hieman kokeita siinä ja neuvoivat minua ostamaan kaljaa muutaman kappaleen. Sinä päivänä sana "hätäbisse" sai minun silmissäni uuden merkityksen. 

Onneksi en ole saanut kunnon viinakramppia kuin kaksi kertaa. Monta kertaa on ollut helvetin lähellä ja juoppohulluuden vallassa olen kuitenkin saanut kumottua bisseä sellaisella kalja per 20sekuntia -tahdilla. Pamit ovat myös hieno keksintö, kun alkaa tärisyttämään epänormaalisti.

Noh..lyhyestä virsi kaunis, eli viime vuosi (2011) menikin sitten täysin päin helvettiä. En kehtaa enkä halua kyllä yksityiskohtiin mennä, mutta aivan liikaa paskaa tapahtui ja aloin huomaamaan että elämäni on mennyt kohtalaisen pimeäksi. Juu nou watt ai miin? Meibi juu duu, meibi juu dount. Aloin huomaamaan, että kaikki ajatukseni alkoivat olemaan ihan liian diippejä ja pimeitä ja koko ajan oli kauhea darra ja huono olo. Ryyppäsin mm. 5kk putkeen helmikuusta heinäkuuhun. Yhden viikon tauon taisin siinä alussa pitää, mutta siitä ei tosiaan mitään tullut.

Aloitin jalkapallon pelaamisen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2010 ja liityinkin maailman mahtavimpaan porukkaan, Fc Tavastiaan. Täynnä rock and roll -henkistä porukkaa ja hienoja miehiä kaikki! Useimmiten olin treeneistä tai peleistä poissa koska olin darrassa tai kännissä ja silloin kun joskus uskalsin kentälle mennä --> kuntoni oli niin huono, että ihan suoraan sanoen hävetti niin saatanasti joka kerta. Peliesitykseni myös olivat useimmiten aika paskoja. Mutta toisaalta jokainen kerta kun kävin treeneissä tai pelissä jätti varmasti alitajuntaani jonkinlaisen merkityksen ja ajatuksen että "ajattele zamo, eiks tää fudis ois kivempaa jos sä jaksaisit juosta". Nohh voitimme kuitenkin Rock-futiksen Suomen mestaruuden. Se oli mahtava reissu ja juuri tuollaiset reissut luovat koko ajan uutta uskoa tähän hommaan.

Uuden vuoden lähestyessä päätin että vuosi 2011jääköön historiaan henkilökohtaisesti paskimpana vuotenani ever ja vuosi 2012 olkoon parempi. Tammikuu meni vielä kieltämättä vähän sekoillessa, mutta pikkuhiljaa aloin huomaamaan muutoksen olevan lähellä. Dokaaminen alkoi pikkuhiljaa vähentyä, mutta voin sanoa ettei ole kovin helppoa tehdä muutosta joka päivä sekaisin olevasta äijästä selväpäiseksi. Aivot ovat niin tottuneet sekaisin oloon, että selvinpäin olo oli välillä mahdotonta. Nohh jos on pakko juoda yks bisse, niin sitten juon sen.

Nyt on maaliskuun loppu ja huomaan että en ole ryypännyt kahden kuukauden aikana, kuin muutaman kerran. Olen käynyt melkein kaikissa treeneissä ja olen saanut paljon uutta musiikkia aikaan. Alan olemaan myös kovassa kunnossa fyysisesti ja jalkapallo maistuu paremmalta kuin aikoihin. 
Täytän huhtikuun alussa 27, mikä on aika kuumottava ikä "rokkarille". Yksi lisäsyy myös siihen miksi täydellinen muutos oli pakko tehdä. ;)

Tämä blogi tulee kertomaan siitä kuinka yritykseni etenee ja lupaan olla rehellinen ja kertoa jos retkahdan. Ja se tulee vielä tapahtumaan.

Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa hieman kevyempää kamaa ja hassuttelua myös. Tämä ensimmäinen viesti oli vaan pakko kirjoittaa hieman vakavemmin, jotta sinä saisit edes jonkinlaisen kuvan siitä miksi tätä kirjoitan.


Pakko päättää tämä teksti Jukka Pojan hienoon uuteen kappaleeseen, joka kertoo asioista niinkuin ne ovat.

 
 Pitkä matkani on alkanut...............