Uusi yritys

Tervehdys pikkupapanat! Ajattelin järjestää jättiyllätyksen ja kirjoittaa uuden blogin näinkin pian, koska tuo edellinen oli niin huono. Ei tosin mikään ihme, että se oli huono. Olin nimittäin aika hassussa kunnossa. Tosin sanoinhan edellisessä blogissa, että kevytkenkäisempää matskua on tulossa. ;) tällä kertaa täytyy kuitenkin ottaa taas ajatus mukaan. Ajattelin kirjoittaa tämän jo eilen, mutta sitten mietin, että olisiko hauskempi jos kirjoittaisin tämän lauantaina, jolloin monella teistä on kuitenkin krapula. Saisitte ehkä edes joku hieman uutta näkökulmaa touhuun. Aloitetaan.

 Pari viikkoa tuli tuossa taas sekoiltua. Täytyy kyllä myöntää, että oli aika hauskaa joka ilta. Aamu oli se kamala aika, jolloin joka kerta parin päivän jälkeen alkoi ajattelemaan, että hups.. nyt on lähdetty taas tälle tielle.

 Tänä aikana ollaan treenattu Pyhien teppojen kaa yllättävänkin paljon ja vedetty kaksi keikkaa, mitkä meni tosi hyvin ja oli ihan sairaan hauskaa! Se vähän harmittaa ettei ehditty uusia biisejä treenaamaan, koska semmoiseen ei sekaisen miehen keskittymiskyky aina taivu. Teppoäijän elämää on vaikea ymmärtää, jos sitä ei itse ole elänyt. Jotkut hyvin läheltä sitä seuranneet voivat ehkä ymmärtää, mutta ei sille kukaan mitään voi. Pitäisikö läheisen puuttua toisen selviin ongelmiin, vai pintapuolisesti vain taputtaa päälaelle ja jatkaa omien ongelmiensa kanssa painimista? Mä näkisin niin, että elämää voi elää harmonisesti myös näissä jutuissa. Auta sä kaverii, niin se auttaa sua. Tarkoitan tässä siis aivan yleisesti, eli en tarkoita pelkästään esim. päihdeongelmia.

Me nähtiin pari viikkoa sitten (?) joku äijä kadulla makaamassa ja siitä näki selvästi, ettei kaikki ole ollenkaan hyvin. Sen vieressä oli joku sen tuttu. Nuorempi kundi, joka ihmetteli miksi ei kukaan pysähdy edes kysymään onko kaikki hoidossa. Me vietiin se lopulta kotiin. Matkalta löytyi rollaattori baarin edestä. Great. Naapurin suosiollisella avustuksella saatiin sitten äijä kotiin nukkumaan. Kämpässä haisi kuolema. Oli kovin ikävä tunne huomata (jälleen kerran) kuinka ihminen saa itsensä sellaiseen kuntoon. En halua kyllä kuvitella sen äijän darraa. 

 Tänä aikana olen myös pelannut hieman jalkapalloa. Kuten edellisen blogin lukeneet tietävät, en ole maksanut lisenssiä, joten en vielä saa pelata virallisia pelejä. Meillä oli kuitenkin joku hassutteluturnaus tuossa Fc Tavastian kanssa ja täytyyhän sitä nyt hieman käydä läpi tässä. :D

 Heräsin aamulla ystävältäni Jermulta ja oli semmoinen kohtalainen darra. Join pari bisseä ja otin pari mukaan ja lähdin kohti Töölön pallokenttiä ja Sonera stadionia missä pelit oli. Saavuin paikalle tyylikkäästi minuutti ennen alkuvihellystä ja mietin että perkele. Tästä tulee rankkaa. Pelit meni ihan ookoosti, mitä nyt vähän väliä oli pakko juosta vaihtoon kun meinasi pyörtyä kentälle. "heh". Välierissä jouduttiin rankkarikisaan ja meikäläisen käsittämätön blokki päässä purskui limaista sappinestettä, kun täräytin oman rankkarini ylärimaan. Se oli toinen rankkari urallani Fc Tavastiassa. Debyyttiottelussani vuonna 2010 vedin myös ylärimaan. No tein kuitenkin pari maaliakin, niin eipä haitannut. Noh. Selvittiin sitten kuitenkin finaaliin, jossa jouduttiin taas rankkarikisaan. Ajateltiin siinä kaikki, että kai se on nyt pakko mennä. No eipä mennyt taaskaan ja nousin täten Fc Tavastian legendaarisessa "erp-kerhossa" mahtaviin asemiin. 

 Ei pitäisi vituttaa tuollainen höpöttelyturnaus, mutta vähän se kaiveli ja painelinkin sitten saunan ja terassin kautta (tänks Lapa) Helsinkiin ja yhtäkkiä olinkin hieman sekaisin ja siinä menikin vahingossa taas muutama päivä. No eipä ainakaan harmita enää rankkarit. Valmennusjohto; olen valmis vetämään milloin vaan :D

Pyhien teppojen vappukeikan jälkeen meni muutama päivä vielä sekoillessa ja sitten aloin taas miettimään, että mitä olenkaan tekemässä. Snadi morkkis tässä sitten ollut putken jälkeen, mutta ei se mitään. Kivaa taas lähteä ulos katselemaan mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu. Kirkkain silmin siis nimenomaan!

 Jotkut eivät ymmärrä kenties mikä tämän blogin tarkoitus on. Tarkoitukseni on ottaa esille vakava aihe, josta ei ole tarpeeksi järkevää keskustelua Suomessa, jossa viina kuitenkin oikeasti tappaa älyttömästi ihmisiä. Tarkoitus on salakavalasti saada ehkä juuri sinut ajattelemaan asioita ehkä hieman eri näkökulmasta. Saarnaaminen on typerää. Ajatteleminen on järkevää. Vähän kuumotti aluksi tehdä tämä oman esimerkkini kautta, koska en ole ikinä ollut näin avoin asioistani. Mutta jostain se on lähdettävä sanoi neitsyytensä menettänyt teinityttö Pyhien teppojen basistin vierestä herättyään. 

 Vakava aihe tämä on, mutta ei elämää tarvitse toisaalta aina niin tosissaan ottaa. Itsekin kuljen koko ajan omaa matkaani ja mietin mitä täällä teen ja yritän suhtautua elämään niin, että minulla on hauskaa. Oikeat keinot täytyy vain löytää. Harmoniaa, rakkautta & avarakatseisuutta. Katsotaan mihin tämä uusi yritykseni johtaa. Veikkauksia otetaan vastaan.

 Kuten ensimmäinen blogini, niin tämäkin on pakko päättää biisiin. Tää kuvaa montaa eri tilannetta mun mielestä aika hyvin. Ja tää alkoi soimaan eilen, kun kävin aamulla Lepakkomiehen terassilla limulla. Oliko se merkki? Aurinko alkoi paistamaan. 

 Well, here I go again................

Lusikka & Jäätelö

Ei helvetti oon ihan kännissä. Sori kaikki fanit ja kaverit; mää sorruin!!!!! Gustavo tuli käymäään ja nyt on FIFA-aika ja mun jengi Vicenza on voittamaton edelleeen. =) Mä oon olllu lähinnä selvinpäin, paitsi joku neljä tai viis päivää ihan vitun kännissä. Mun jalkapalloilu on vähentynyt viime aikoina, koska olen ollut niin sekaisin. Mutta toisaalta ollaan Pyhien teppojen kanssa tänä aikana vedetty muutamat treenit ja yks keikka ja se oli aika hauskaa!!!! En oo kirjoittanut tätä blogia lähinnä sen takia, koska en ooo oikein tehnyt mitään, mutta nyt on oikein hyvä aika kirjoittaa, koska ensinnäkin nyt on kuukausi mun ekasta blogista ja sen lisäksi olen pienessä aamukännissä, eli olen hieman retkahtanut. Oon tässä dokaillu jonkun viis päivää siis ja on kyllä ollut hauskaa, mutta kauhee darra on nää pari viime päivää ollut.

 Meillä on tässä viikon sisällä ollut muutama Fc Tavastia-matsi ja mä en ole oikein päässyt niihin, koska en onnistunut maksamaan pelipassia, eli lisenssiä peleihin. Jatkan jalkapalloa toukokuussa, niin kuin Litmasen Jari. Oon muuten vähintään yhtä hyvä pelaaja. ;) Oon nopeempi, mut oon myös enemmän Paul Casgoigne -äijä. ;G

 Oon kuitenkin hyvässä peruskunnossa treenattuani koko kevään, joten mulla ei oo huolia sen suhten.

Nyt me pelataan Gustavon kanssa FIFAa. Mä oon voittamaton tällä Vicenzalla. Gustavo on hyvä äijä. Sen kanssa me ollaan paljon hengattu. Oho , pizza kärähti, pitää mennä. Kirjoittelen tätä blogia kun jaksan, eli ei kantsi odottaa liikoja. Mutta pointti tässä on se, että yllättävän hyvin on mennyt. Nyt vaan muutaman päivän retkahdus, mutta vittua sitten? Mitä sitten? Onks se niin paha? Tänään kuitenkin alan tsemppaamaan. Vai alanko?

Nyt me pelataan. Tästä puuttuu vain lusikka ja jäätelö. ;)

Matka on alkanut.

Siitä lähtien kun maistoin ensi kerran viinaa 17-vuotiaana, olen ollut aika rankka jätkä. Kunnon juoppo. Aluksi join viinaa, sitten tykästyin viineihin , koska niistä ei tullut niin hulluun känniin heti. Ensimmäinen vakkariviinini oli St.Elmo's Village. Semmosen ostin aina viikonloppuisin koulupäivän jälkeen. Sitten tuli Magyar Feher Bor, eli tuttavallisemmin MAGIS! Niitä meni muutama illassa helposti, koska se maistui niin pahalta että oli pakko juoda nopeasti lisää että se alkaisi maistumaan hyvältä. Niin kävikin joka kerta ja hupsista vaan, magikset olivat loppu. En juonut muuten noihin aikoihin ikinä bisseä. En tiedä miksi. Nykyään se on periaatteessa ainoa alkoholijuoma mitä juon. Ellen täysin sekaisin ole. Mikä onkin eri asia. Silloinhan sitä laittaa suuhunsa mitä vaan.

Vuodet vierivät ohi ja join kuin sieni, mutta eipä nuo nyt niin mielenkiintoisia tarinoita olisi, ellen olisi kokenut noin 23 vuoden iässä jotakin niinkin ikävää asiaa kuin viinakramppi. Kuumotti aika paljon, kun en tiennyt mitä tapahtuu. Koko elimistöni meni lukkoon , enkä paljoa muista siitä ajasta , muistan vaan että en tunne enää itseäni fyysisesti ja alkaa tajunta menemään täysin pimeäksi. Tajusin että nyt on hommat päin vittua ja pyysin ystävääni Him äijää soittamaan ambulanssin. Tai sanoin oikeastaan jotenkin että "nyt vittu 112, mä kuolen varmaan kohta". Him äijä soitti ambulanssin. En tiedä mitä tapahtui, mutta ovelle tulikin palokunta. Kuulemma siis, minähän olin aika sekaisin. Makasin alasti kotonani lattialla. Him äijä yritti uudestaan ja tulihan sieltä se ambulanssikin. Ne ei suostuneet tekemään mitään ennen kuin laitan housut jalkaan, joten pistin jotkut lökärit jalkaan ja siinä oli jo olokin hieman rauhoittunut muutenkin. Ambulanssimiehet tekivät hieman kokeita siinä ja neuvoivat minua ostamaan kaljaa muutaman kappaleen. Sinä päivänä sana "hätäbisse" sai minun silmissäni uuden merkityksen. 

Onneksi en ole saanut kunnon viinakramppia kuin kaksi kertaa. Monta kertaa on ollut helvetin lähellä ja juoppohulluuden vallassa olen kuitenkin saanut kumottua bisseä sellaisella kalja per 20sekuntia -tahdilla. Pamit ovat myös hieno keksintö, kun alkaa tärisyttämään epänormaalisti.

Noh..lyhyestä virsi kaunis, eli viime vuosi (2011) menikin sitten täysin päin helvettiä. En kehtaa enkä halua kyllä yksityiskohtiin mennä, mutta aivan liikaa paskaa tapahtui ja aloin huomaamaan että elämäni on mennyt kohtalaisen pimeäksi. Juu nou watt ai miin? Meibi juu duu, meibi juu dount. Aloin huomaamaan, että kaikki ajatukseni alkoivat olemaan ihan liian diippejä ja pimeitä ja koko ajan oli kauhea darra ja huono olo. Ryyppäsin mm. 5kk putkeen helmikuusta heinäkuuhun. Yhden viikon tauon taisin siinä alussa pitää, mutta siitä ei tosiaan mitään tullut.

Aloitin jalkapallon pelaamisen uudestaan muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 2010 ja liityinkin maailman mahtavimpaan porukkaan, Fc Tavastiaan. Täynnä rock and roll -henkistä porukkaa ja hienoja miehiä kaikki! Useimmiten olin treeneistä tai peleistä poissa koska olin darrassa tai kännissä ja silloin kun joskus uskalsin kentälle mennä --> kuntoni oli niin huono, että ihan suoraan sanoen hävetti niin saatanasti joka kerta. Peliesitykseni myös olivat useimmiten aika paskoja. Mutta toisaalta jokainen kerta kun kävin treeneissä tai pelissä jätti varmasti alitajuntaani jonkinlaisen merkityksen ja ajatuksen että "ajattele zamo, eiks tää fudis ois kivempaa jos sä jaksaisit juosta". Nohh voitimme kuitenkin Rock-futiksen Suomen mestaruuden. Se oli mahtava reissu ja juuri tuollaiset reissut luovat koko ajan uutta uskoa tähän hommaan.

Uuden vuoden lähestyessä päätin että vuosi 2011jääköön historiaan henkilökohtaisesti paskimpana vuotenani ever ja vuosi 2012 olkoon parempi. Tammikuu meni vielä kieltämättä vähän sekoillessa, mutta pikkuhiljaa aloin huomaamaan muutoksen olevan lähellä. Dokaaminen alkoi pikkuhiljaa vähentyä, mutta voin sanoa ettei ole kovin helppoa tehdä muutosta joka päivä sekaisin olevasta äijästä selväpäiseksi. Aivot ovat niin tottuneet sekaisin oloon, että selvinpäin olo oli välillä mahdotonta. Nohh jos on pakko juoda yks bisse, niin sitten juon sen.

Nyt on maaliskuun loppu ja huomaan että en ole ryypännyt kahden kuukauden aikana, kuin muutaman kerran. Olen käynyt melkein kaikissa treeneissä ja olen saanut paljon uutta musiikkia aikaan. Alan olemaan myös kovassa kunnossa fyysisesti ja jalkapallo maistuu paremmalta kuin aikoihin. 

Täytän huhtikuun alussa 27, mikä on aika kuumottava ikä "rokkarille". Yksi lisäsyy myös siihen miksi täydellinen muutos oli pakko tehdä. ;)

Tämä blogi tulee kertomaan siitä kuinka yritykseni etenee ja lupaan olla rehellinen ja kertoa jos retkahdan. Ja se tulee vielä tapahtumaan.

Tarkoitus on kuitenkin kirjoittaa hieman kevyempää kamaa ja hassuttelua myös. Tämä ensimmäinen viesti oli vaan pakko kirjoittaa hieman vakavemmin, jotta sinä saisit edes jonkinlaisen kuvan siitä miksi tätä kirjoitan.

Pakko päättää tämä teksti Jukka Pojan hienoon uuteen kappaleeseen, joka kertoo asioista niinkuin ne ovat.

 

 Pitkä matkani on alkanut...............